 |
| "Diskopallo" ja Peter Beck Rocket Lab yhtiöstä. Kuva © Rocket Lab. |
Teksti Kari A. Kuure
Rocket Lab, yksityinen yritys joka tekee kaupallisia
rakettilaukaisuja Uudesta Seelannista, on laukaissut avaruuteen monien pienten
satelliittien mukana myös hiilikuituisen geodeettisen pallon, jonka 65 sivua on
päällystetty peilikirkkailla heijastimilla.
Yritys nimesi pallon ”Humanity Star’ksi”
ja sen tarkoitus on heijastaa vilkkuen auringonvaloa tähtitaivaalta. Yhtiön
verkkosivujen mukaan tarkoituksena on ”luoda ihmiskunnalle yhteinen kokemus”.
Tähtitieteilijät ovat harmistuneet vilkkuvasta diskopallosta
avaruudessa. Satelliitin rata kulkee Maan napojen kautta, joten se on havaittavissa aika ajoin missä tahansa maapallolla. Sen on arveltu pysyttelevän kiertoradalla noin 9 kuukautta, kunnes
ilmakehän kitkan aiheuttama radan muuttuminen tuo sen tiheämpiin ilmakerroksiin, jossa se tuhoutuu.
Tähtitieteilijöiden harmistuksen tuo julkisuuteen
astrobiologian professori tohtori Caleb
A. Schart Columbian yliopistosta Scientific American tiedejulkaisun
verkkosivulle kirjoittamassa artikkelissa[1]. Hänen mukaan jo nyt
tähtitieteilijöiden on vaikea löytää valokuvaa, johon jonkin satelliitin
heijastama valo ei olisi synnyttänyt valojuovaa. Jos vastaavien diskopallojen
määrä tulevaisuudessa lisääntyisi, se hankaloittaisi ja jopa romuttaisi koko
tähtitieteellisen tutkimuksen.
Schartin mukaan kenellekään ei tulisi mieleenkään kiinnittää
valomainosta jääkarhuun tai yrityslogoa Mount Everestin huipulle. Hän ei
ymmärrä (eikä kukaan muukaan tähtitieteessä) miksi yksityiset yritykset millään
perusteella saisivat tuhota ihmiskunnan oikeuden pimeään tähtikirkkaaseen ja
häiriöttömään yötaivaaseen.
Schart kritisoi myös rakettiyhtiön perustelua ”luoda
ihmiskunnalle yhteinen kokemus”. Näin olisi voinut menetellä ensimmäisen
sputnikin jälkeen[2] mutta enää nykyaikana se ei onnistu taivaalla vilkkuvan
yli kahdentuhannen satelliitin joukkoon lisäämällä yksi vilkkuvalo lisää.
Astrobiologina Caleb A. Schart painottaa vielä keinovalon
lisääntymisen luovan ongelmia luonnolle kaikilla tasoilla aina hyönteisistä
alkaen. Ihminen joutuu jo koko elämänsä elämään kaupunkien ja elinympäristömme
keinovaloissa, jonka seurauksena ihmisillä on vähemmän mahdollisuuksia sopeutua
luonnolliseen yön valoon.
Huomautukset
[2] Itse asiassa näin meneteltiinkin mutta ei tästä syystä. Aivan
avaruuskauden alussa NASA tutki ilmakehän satelliitteihin vaikuttavan
jarruttavaa voimaa (kitkaa ja paine-eroa etu- ja jättösivuilla) 3,6 m
pallonmuotoisilla Air Density Explorer –sateliiteilla, joiden pinta oli
päällystetty sadoilla pienillä heijastimilla.
Muitakin vastaavia satelliitteja on ollut. Vuonna 1960 NASA laukaisi avaruuteen kaksi satelliittia (Echo 1 ja Echo 2), joiden
halkaisija oli 30 metriä. Se täytettiin ilmalla avaruuteen pääsyn jälkeen,
jolloin sen metallipinnoitus toimi tietoliikenne heijastimena ja myös ”
ihmiskunnan yhteisenä kokemuksena”, sillä isokokoinen pallo heijasti hyvin
auringonvaloa.
