Valosaaste kadottaa luonnon

Eurooppa on yksi valosaasteisempia paikkoja
koko maapallolla. Suurien väestötiheyksien
valtiot ja kaupunkiseudut tietysti ovat
kirkkaimmin ja laajimmin valosaasteen
tuottajia mutta Suomi ei tässä suhteessa juuri
poikkea yleisestä linjasta. Ainoastaan maamme
hyvin harvaan asutuilla seuduilla voi nähdä
tähtitaivaan sellaisena, jona se pitäisi näkyä

meille jokaiselle missä vain. Kuva NASA Earth
Observatory / Wikimedia Commons.

Valosaasteesta on puhuttu vuosikymmeniä. Siitä huolimatta asialle ei juuri ole tehty mitään ja Suomesta puuttuu jopa valosaasteen ehkäisemiseen tähtäävä lainsäädäntö kokonaan. Ulkovalaistuksen suunnittelijoille on runsaasti velvoittavia ohjeita ja rakennusmääräyksiä, joiden tärkein tavoite näyttää olevan valaistuksen investoinnin ja käytönaikaisen huollon taloudellisuus. Näiden suunnitteluohjeiden merkittävin ongelma on valosaasteen ehkäisyyn tähtäävien ohjeiden puute.

Taloudellisuustavoite on sinällään hyvä mutta sillä ei ole vaikutusta valosaasteen määrään. Itse asiassa rakennusohjeet ja -määräykset mahdollistavat kaupunkien keskustoissa jopa 25 % valaisimien yläpuolisen valovirran, eli suomeksi sanottuna valosaasteen. Ainoastaan kansallis- ja luonnonpuistoissa valaisimista avaruuteen suuntautuva valo ei ole sallittu.

Valosaaste on joko suoraan tai rakennuksista ja maanpinnasta taivaalle heijastunutta valoa! Erityisesti kaupunkien ja pienienkin taajamien yläpuolella ja ilmakehä on sameana vesisumusta, jääkiteistä, pakokaasuista ja savuista. Paikallisesti ilmakehään voi joutua monia muita päästöjä ihmisen toimintojen seurauksena. Luonto itsekin tuottaa monenlaisia aerosoleja, jotka leijuvat ilmakehässä, osa matalammalla ja osa korkeammalla. Taivaalle suuntautunut valo heijastuu näistä aerosolihiukkasista hyvin tehokkaasti ja lopputulos on, että taivas ei ole tumma vaan valaistukseen käytettyjen valolähteiden värinen samea ”katto”.

Useissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu luotettavasti, että luonto  –  siis eläimet, hyönteiset  ja kasvit kokevat valosaasteen haitalliseksi monilla tavoin. Tunnettuja esimerkkejä on esimerkiksi merikilpikonnien poikasten harhautuminen väärään suuntaan pesimisalueen reunamilla olevien kaupunkien valojen ohjaamina. Kaupunkioloissa linnut voivat aloittaa pesimisen liian varhain tai liian myöhään, jotta poikasilla olisi mahdollisuus selvitä lentokykyisiksi. Keinovalot ohjaavat muuttolintuja syrjään reitiltään ja aiheuttavat lintujen törmäämisiä rakennusten lasipintoihin. 

Esimerkkejä haittavaikutuksista on vaikka kuinka paljon, vaikka paljon olisi vielä tutkittavaa. Suomessa ja monessa muussa teollisuusvaltiossa väestö asuu enimmäkseen kaupungeissa. Tästä syystä väestön kohdistuu merkittävä keinovalokuorma, jonka terveysvaikutuksia on kyllä tutkittu mutta tulosten hyödyntäminen kansaterveyden parantamiseksi on olematonta. Tarvittaisiin varmasti uusi ”Pohjois-Karjala” projekti, jotta haitallisen valon vaikutuksia esimerkiksi kansalaisten nukkumisongelmiin voitaisiin ehkäistä.

Ihmisen luontosuhde on vaarassa kadota, kun tähtitaivas edes selkeinä iltoina ei ole näkyvissä. Pidän tähtitaivaan näkemistä vähintäänkin silloin tällöin ihmiskunnan perusoikeutena, josta ei vapaaehtoisesti pitäisi luopua. Kaupunkien kasvaessa tähtitaivaan näkeminen alkaa olla luksusta, joka ei ole kaikille mahdollista milloinkaan. On tietysti ihmisestä itsestään kiinni se, kuinka suurena ongelma hän kokee tähtitaivaan puutteen. Kerran nähtyään tähtitaivaan pimeässä ympäristössä järkytys ja ihastus voi olla samanaikaista. Järkytys sen vuoksi, että ihminen tajuaa mitä on menettänyt asuessaan kaupungissa ja ihastus tähtitaivaan kauneuden vuoksi.

Mitä sitten tulisi tehdä valosaasteen vähentämiseksi? Voidaan ajatella, että yksittäinen ihminen ei omilla valinnoillaan vie asiaa juuri eteenpäin. Todellisuudessa kuitenkin juuri ihmiset ovat toimijoina tässä(kin) asiassa, ei isot korporaatiot.  Omakotitaloissa ja rivitaloissa asukkaat voivat vaihtaa ulkovalaistuksensa liiketunnistimien ohjatuiksi. Valaisimet tulisi samassa yhteydessä vaihtaa sellaiseksi, että yläpuolista valoa ei niistä lähde ja suuritehoisia valoheittäjiä aluevalaistuksessa ei käytetä.

Yksittäiset ihmiset toimivat myös kaupunkien ja muiden instanssien suunnittelijoina. Nämä henkilöt ovat paljon vartijoina, sillä heidän tänä päivänä tekemä työ vaikuttaa vielä kolmen vuosikymmenen kuluttua. Jos ja kun he ottavat valosaasteen ehkäisyn huomioon työssään, sen merkitys on huomattava heti ja pitkälle tulevaisuuteen. Valosaasteen ehkäisy ei ole vaikea asia, kunhan vain itse asian tiedostaa ja haluaa toimia oikein myös tulevaisuutta ja luontoa ajatellen.

Joitakin linkkejä

Suhteellisen laaja artikkeli (englanniksi) valosaasteesta

https://en.wikipedia.org/wiki/Light_pollution

ja suomeksi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valosaaste

artikkelin lopussa on linkkejä suomenkielisiin valosaasteuutisiin ja artikkeleihin.

Valosaaste himmentää tähdet ja haittaa terveyttä

http://yle.fi/uutiset/3-7538315

Lisää suomenkielisiä artikkeleita valosaasteesta löytyy hakusanalla ”valosaaste”!

Muuta luettavaa

Jari Lyytimäki & Janne Rinne: Valon varjopuolet - Valosaaste ympäristöongelmana. Gaudeamus 2013, ISBN 978-952-495-309-2

P. Cinzano, F. Falchi, C. D. Elvidge: The first world atlas of the artificial night sky brightness  

arXiv:astro-ph/0108052  https://arxiv.org/pdf/astro-ph/0108052.pdf

Travis Longcore and Catherine Rich: Ecological light pollution

http://www.urbanwildlands.org/Resources/LongcoreRich2004.pdf